Koko alkuviikon olin kauhean väsynyt, en pystynyt kirjoittamaan, lukemaan enkä tekemään oikein mitään. Ehkä se johtuu tästä pimeydestä. Kun aamulla lähtee kotoa, on pimeää, kun illalla palaa on vielä pimeämpää. Tekeminen olisi hyvä ajoittaa aamupäivään, mutta silloin ei ikinä ole mahdollisuutta. Nyt olen istunut töissä jo kaksi ja puoli tuntia ja se tuntuu ikuisuudelta. Pomoni ovat tutkimusvapaillaan eikä tekemistä siis ole. Tässä hommassa on melko vaikea olla oma-aloitteinen, varsinkin kun en sitä ole luonnostaankaan. Nyt olen yrittänyt lukea töissä graduun liittyvää kirjallisuutta, mutta se on vaikeaa: en pysty tekemään mitä tahansa missä tahansa, sillä minulla tietyt tekemiset liittyvät aina määrättyihin tiloihin. Vai onko tämä vain tekosyy vältellä kirjoittamista?

On pelottavaa, etten ole vieläkään varsinaisesti aloittanut gradutekstin tuottamista. Kosketus kohdeteksteihin tuntuu puuttuvan, enkä ole lainkaan varma teoreettisen lähestymistapani sopivuudesta tähän aineistoon. Hyviäkin asioita tämän syksyn aikana on kuitenkin tapahtunut - pari kuukautta sitten minulla ei varsinaisti vielä ollut edes tutkimuskysymystä. On pelottavaa, että mun on ihan pakko saada tämä homma kesäksi kirjoitettua, muuten rahat loppuvat, ja sitten en tiedä yhtään, mitä teen.

En tiedä missä olisin ilman graduni ohjaajaa, mutta huono puoli tässä on se, että minulla on taipumus kehitellä hieman liian lämpimiä tunteita kaikkia sellaisia miehiä kohtaan, jotka suhtautuvat minuun jossain määrin arvostavasti, vaikkakin sitten ihan työn puolesta. Toisaalta minulla on myös paljon suurempi kynnys kirjoittaa mitään, kun tiedän lukijan olevan miespuolinen. Ja kaikki tuo ihastuminen ja miellyttämisen tarve tekevät tutkielman kirjoittamisesta todella vaikeaa. Yritän hampaat irvessä hoitaa asiat sähköpostitse ja tarkastella tilannetta objetiivisesti. Ilmeisesti olen aina halunnut niin kovasti miesten hyväksyntää - useimmiten tuloksetta - että on mahdotonta toimia heidän kanssaan normaalisti. Parisuhteessa se on onnistunut viime vuosina ihan hyvin, sillä seurustelussa hyväksytyksi tuleminen on useimmiten itsestäänselvää. Näyttää kuitenkin siltä, että olen tämän yhden onnistumisen vuoksi siirtänyt parisuhteen sukupuoliasetelmat muihinkin elämänpiireihin. Ei hyvä.