En ole viimeisen viikon aikana juurikaan harjoittanut ajattelua, joten en ole kirjoittanutkaan mitään. Tämä koskee sekä kirjaa että kaikkia muitakin projektejani. Jostain syystä ajatusteni virta alkaa kuivua yleensä aina tässä vaiheessa kevättä, eikä helpotusta näy ennen kuin (aikaisintaan) joskus juhannuksen jälkeen. Saan liiallisesta valosta henkistä ja ruumiillista hengenahdistusta. Nyt ei kuitenkaan rutina auta, sillä tänä vuonna minun on pakko yrittää pitää itseni niin toimintakykyisenä kuin mahdollista syksyyn asti. Muita kuin kemiallisia apuvälineitä ei nyt tule mieleen.