Olin matkalla, ja viime päivät ovatkin kuluneet palautumiseen liian
halvan alkoholin lieveilmiöistä (matka sinänsä sujui hyvin).
Epäloogista kyllä, join eilenkin itseni pahoinvointitilaan. Viimeksi
söin jotain eilen päivällä, kohta yritän saada alas hieman
tomaattikeittoa, mikäli sen valmistus ei ole täysin epäonnistunut.
Ei helvetti, inhoan hukkaan heitettyjä päiviä ja olematonta
itsekuriani. Kaveripiirinikin muodostuu nykyään ainoastaan
kännikaloista, muut ovat jääneet rannalle. Ja näissäkin porukoissa
minun tuoppini on aina ensimmäisenä tyhjä.
Matkan takia menetin yhden tarjotun hanttihommapaikan, mikä vituttaa
marginaalisesti. On aika säälittävää elää tässä iässä muiden
hyväntekeväisyyden varassa. Minun on aina ollut vaikeaa myöntää kuinka
epäkypsä ihminen oikeasti olen. En oikein haluaisi ottaa vastuuta
tekemisistäni vaan oletan, että aina joku tulee, taputtaa päähän ja
auttaa minut ylös paskaläjästä. Myös rahatalouteen perustuvan
yhteiskunnan realiteetit ovat olleet aina vaikeita hyväksyä. Tähän kun
lisätään vielä ns. maailman napa -kompleksi, josta normaalit ihmiset
kasvavat ulos viimeistään murrosiän mentyä, niin ymmärrätte ehkä, miksi
ns. aikuisten maailmassa eläminen tuntuu niin vaikealta.
torstai, 16. kesäkuu 2005
Kommentit