Eilinen meni täysin harakoille. Kun on suureen ääneen yliarvioinut kykyjään, niin saattaa joutua maineensa pelastamiseksi tuomaan töitä kotiin. Koko ilta meni sitten aina vaan kökömmiltä näyttävien nettisivujen vääntämisessä. Illan päätteeksi en jaksanut muuta kuin katsoa telkkaria - no, jokseenkin korkeakulttuurisissa merkeissä kuitenkin. Fellini (joka ei kuulu suosikkiohjaajiini, mutta en ole tosin nähnyt edes La Dolce Vitaa) sanoi, että neuroosit ovat taiteilijalle pohjaton luovuuden sammio, kuin satujen aarre meren syvyyksissä, tai jotain sinne päin. Minkäköhän lätäkön pohjalla meikäläisen luovuus oikein piileskelee?

Tänään pitäsi kai jaksaa olla yliopistolla kuuteen asti. Huhhuh. En oikein tiedä, onko minua luotu tekemään töitä. Toisaalta, opiskeleminenkaan ei nykyisellään oikein luonnistu. Minusta tuntuu jälleen kerran, että tekeillä oleva tutkintoni on suurilta osin aivan turha.