Olen käytännössä vieläkin unessa, joten mitään, mitä kirjoitan ei kannata ottaa vakavasti.

Viime päivinä olen ollut taas niin fiksu, että ansaitsisin arkipäivän nerouden nobelin. Ensinnäkin lupauduin kirjoittamaan neljäsosan gradustani seuraavan kolmen viikon aikana. Tämä tulee olemaan helppoa, sillä tällä hetkellä kyseinen teos eksistoi - kuten ehkä joku nimeämätön kirjallisuustieteen professori sanoisi - jossakin alitajuntani lukemattomista onkaloista, vain odottaen sitä hetkeä, jolloin se fanfaarien säestämänä tulee syntymään näytölleni yhdellä kertaa ja kokonaisena, kuin Pallas Athene Zeuksen otsasta. Raskauspahoinvointia ei tietenkään lisää teoreettisen kehyksen himmeys tai se, että suurin osa lähdeaineistosta lepää joko omassani tai jonkun toisen kirjastomme käyttäjän kirjahyllyssä ollen kummassakin tapauksessa käytännössä yhtä suurten ponnistusten takana meikäläisen olinpaikasta.

Lisäksi olen kahtena päivänä putkeen valvonut puoli yhteen oluen siivittämänä ja kokenut aamulla lievää pahempaa päänsärkyä. Kamala olo. Voisin lähteä tästä pitämään sairaslomaa.

Tänään voisin ottaa tavoitteekseni sosiaaliseen tyhjiöön sulkeutumisen, esim. Small Time Crooks -elokuvan seurassa...