Tämä "työ" on kyllä varsinaista ajan haaskaamista. Tällä viikolla mulla on ollut niin vähän tekemistä, että olisin varmaan saanut kaiken puristettua yhdelle päivälle. Nytkin pitäisi vielä jaksaa istua mitään tekemättä ainakin pari tuntia. Ei puhettakaan, että tekisin tässä vaikka gradua...

Tällä viikolla stressi on alkanut puskea päälle oikein kunnolla. Opiskelu ahdistaa, työhön menevä aika ahdistaa, pois kotoa viikonlopuksi lähteminen ahdistaa ja gradu, ennen kaikkea, vasta ahdistaakin. Rinnassa on koko ajan sellainen puristava tunne. Pelkään, että minusta tulee yksi niistä, joiden gradu jää roikkumaan, ja sitten ne löytävät itsensä viisikymppisinä olemasta jotain, mitä he itse halveksivat. Itseasiassa musta tuntuu pelottavasti siltä, että aika menee eteenpäin, ja minä itse vain pysyn samassa pisteessä henkisesti, vaikka asiat ympärilläni muuttuvat ja ruumiini vanhenee. Nyt on oikeastaan sellainen fiilis, että voisin alkaa kirjoittaakin gradua, jos vain olisi aikaa. Mutta kun ei ole.

 Kävin eilen elokuvissa, mies maksoi. Liikkuva linna oli ihan söpö, vaikka ei siinä mitään "sanomaa" tms. ollutkaan.