Pyhät sujuivat flegmaattisissa merkeissä. Yhden yön nukuin sohvalla, mutta hei, kestäisittekö itse katsella miesystävänne pitkän, epämääräisen seksisuhteen toista osapuolta lähes kaikissa mahdollisissa sosiaalisissa tilanteissa? Pienissä piireissä ilma on tunkkaista, tekisi varmaankin hyvää vaihtaa maisemaa. Olen ylipäätään kyllästynyt joka viikonloppuisiin pakkoreaktioihini. On ihan kiva litkiä kaljaa ja ladella nousuhumalaisia viisauksia, mutta ei se missään nimessä ole siihen käytetyn ajan ja rahan arvoista (painottaen ensimmäistä!).

Miten muuten naisilla on pokkaa tunkea itsensä niin avonaisiin virityksiin kuin eilen Linnassa taas kerran nähtiin? Sitten kun kutsu putoaa meikäläisen postiluukusta, olen toivottavasti jo Roacutan-kuurilla ja kuntosalin vakiokäyttäjä.