No niin, joudun lankeamaan polttavan sanomisen pakon edessä, mikä tarkoittaa eilisen kirjoittamattomuuslupaukseni perumista.

Tämä aamu on taas kerran ollut varsinainen möhläyksien helminauha, kiitos mm. meneillään olevan kahvinkeittovuoroni. Eilenhän keitin aamulla liikaa ja iltapäivällä liian vähän kahvia, joista etenkin viimeinen luetaan näillä main synneistä pahimpiin. No, tänään sitten keksin, että kaadan ensiksi osan litkusta termariin ja sitten keitän vielä vähän lisää. No, ihmiset olivat yllättävän ajoissa, ja termari oli tyhjä jo silloin kun ensimmäiset pisarat olivat vasta tippumassa kannuun. Seurasi tietenkin yleistä ärtymystä ja kahvinkeittometodieni (sinänsä varsin aiheellista) arvostelua.

Kahvipöydässä pääsin taas laukomaan yleensä pettämättömästi maalin ohi singahtelevia mielipiteitäni. Ajattelin virittää yhteiskunnallisen keskustelun tupakoinnista - tajuamatta, että joku kanssaihmisistäni ehkä sattuu polttamaan. Ja kukas muu tämä tervakeuhko sitten olikaan kuin pomoni. Seurasi piinallinen hiljaisuus, joka väistyi vasta pomon poistuttua paikalta. Yritin sovitella tilannetta synnintunnustuksella, siis kertomalla, että minäkin joskus poltan "muutaman savukkeen oluttuopin äärellä" (niinpä niin!). Mutta moka oli jo peruuttamaton.

Tämän jälkeen kyllä vedän nimeni yli kahvinkeittolistasta ja otan oman termarin mukaan.