Olkoon seuraava tarina opiksi ja hyödyksi kaikille yliopistojen pääsykokeisiin pänttääville.
Olen aina ollut äärimmäisen tunnollinen ihminen, erityisesti silloin,
kun joku ainakin teoriassa valvoo tekemisiäni. Koska en ole tunnetusti
ollut palkkatyössä kovinkaan pitkää aikaa elämästäni, tunnollisuuteni
on manifestoitunut varsinkin opiskelussa.
Nyt en voi enää
väittää omaavani tuotakaan hyvettä. Paha juttu, että nyt ei ole kyse
mistään parin sivun esseestä vaan eräästä gradun osasta, joka piti
palauttaa tarkastettavaksi kuun loppuun mennessä. Siis huomenna.
Vaikka olen aina ollut jopa varsin menestyksekäs viimeisen illan
puurtaja, en usko, että viittätoista sivua noin vain kirjoitetaan alle
vuorokaudessa. Varsinkaan, kun minulla ei ole minkään sortin käsitystä
siitä, mitä liirumlaarumia oikein paperille suoltaisin.Viime
seminaarissa minua kritisoitiin namedroppingista,
nyt siitä ei ole pelkoa. En muista yhtään mitään kevään aikana
lukemistani kirjoista - tajusinkohan niistä edes mitään - joten niihin
on aika paha viitata. Valitettavasti länsimaisen filosofian historia ei
yhdessä keväässä auennut edes minulle, joka sentään, öö, opin lukemaan
ennenkuin edes osasin kunnolla kävellä ja kirjoitin tosi monta ällää
(mihinkähän menneisyyteni saavutukseen n:nen vuoden opiskelija tällä
kertaa tukeutuisi?).
Eilen satuin katsomaan tv:stä
ohjelman, jossa pätkätyöläishumanisti, joka oli opiskellut yliopistossa
ilman suurempia urahaaveita vain sitä mikä "kiinnostaa", yritti
selittää, kuinka surkea työtilanne ei todellakaan vaikuta hänen
identiteettiinsä, sillä ihmisyys on jotain mikä rakentuu sisältäpäin.
Onneksi olkoon vain hänelle. Koska minun häilyvä ihmisyyteni on
säälittävästi urapyrkimysteni varassa, enkä aio elää
lähitulevaisuuttani matalapalkka-alalle niin ikään valmistuvan mieheni
tuloilla, ajattelin ensi vuonna päntätä aineopinnot eräästä
potentiaalisesti työllistävästä sivuaineesta. Tai sitten vuoden päästä
lukemaan jotain fiksumpaa.
Ensiksi pitäisi kuitenkin saada
tämä "opiskelen vain sitä mikä kiinnostaa" -tutkinto pois alta
rasittamasta hermoja. Ja painaa unelmat täyspäiväisen
(juoppo)intellektuellin urasta jonnekin taka-alalle.
maanantai, 30. toukokuu 2005
Kommentit