Olkoon seuraava tarina opiksi ja hyödyksi kaikille yliopistojen pääsykokeisiin pänttääville.

Olen aina ollut äärimmäisen tunnollinen ihminen, erityisesti silloin, kun joku ainakin teoriassa valvoo tekemisiäni. Koska en ole tunnetusti ollut palkkatyössä kovinkaan pitkää aikaa elämästäni, tunnollisuuteni on manifestoitunut varsinkin opiskelussa.

Nyt en voi enää väittää omaavani tuotakaan hyvettä. Paha juttu, että nyt ei ole kyse mistään parin sivun esseestä vaan eräästä gradun osasta, joka piti palauttaa tarkastettavaksi kuun loppuun mennessä. Siis huomenna.

Vaikka olen aina ollut jopa varsin menestyksekäs viimeisen illan puurtaja, en usko, että viittätoista sivua noin vain kirjoitetaan alle vuorokaudessa. Varsinkaan, kun minulla ei ole minkään sortin käsitystä siitä, mitä liirumlaarumia oikein paperille suoltaisin.Viime seminaarissa minua kritisoitiin namedroppingista, nyt siitä ei ole pelkoa. En muista yhtään mitään kevään aikana lukemistani kirjoista - tajusinkohan niistä edes mitään - joten niihin on aika paha viitata. Valitettavasti länsimaisen filosofian historia ei yhdessä keväässä auennut edes minulle, joka sentään, öö, opin lukemaan ennenkuin edes osasin kunnolla kävellä ja kirjoitin tosi monta ällää (mihinkähän menneisyyteni saavutukseen n:nen vuoden opiskelija tällä kertaa tukeutuisi?).

Eilen satuin katsomaan tv:stä ohjelman, jossa pätkätyöläishumanisti, joka oli opiskellut yliopistossa ilman suurempia urahaaveita vain sitä mikä "kiinnostaa", yritti selittää, kuinka surkea työtilanne ei todellakaan vaikuta hänen identiteettiinsä, sillä ihmisyys on jotain mikä rakentuu sisältäpäin. Onneksi olkoon vain hänelle. Koska minun häilyvä ihmisyyteni on säälittävästi urapyrkimysteni varassa, enkä aio elää lähitulevaisuuttani matalapalkka-alalle niin ikään valmistuvan mieheni tuloilla, ajattelin ensi vuonna päntätä aineopinnot eräästä potentiaalisesti työllistävästä sivuaineesta. Tai sitten vuoden päästä lukemaan jotain fiksumpaa.

Ensiksi pitäisi kuitenkin saada tämä "opiskelen vain sitä mikä kiinnostaa" -tutkinto pois alta rasittamasta hermoja. Ja painaa unelmat täyspäiväisen (juoppo)intellektuellin urasta jonnekin taka-alalle.