Hyvä, että työt käynnistyvät maanantaina, sillä odotan sen katkaisevan
tämän passiivisuuden kierteen. Olen kyllä yrittänyt tehdä sitä tällä
viikolla muutenkin: olen käynyt kolmena päivänä salilla, laittanut
ruokaa, käynyt toisessa kaupungissa ja ollut muutenkin tavallista
enemmän liikkeessä - huolimatta siitä, että biologisesti katsoen mennyt
viikko oli pahin mahdollinen aika kuukaudesta. Oluttakaan ei
tullut menneellä viikolla vedettyä ennen eilistä. Kuitenkaan henkisellä
puolella staattinen tila ei ole väistynyt mihinkään. Graduun
tarttuminen tuntuu aivan mahdottomalta, enkä - kuten näkyy - pysty
kirjoittamaan mitään fiksua. Olen viime aikoina ajatellut virkistää
maalaus- ja musiikkiharrastuksiani muutenkin kuin vastaanottavassa
mielessä. Haluaisin tehdä välillä jotain sellaista, mihin kieli ei
liity mitenkään.
Eilisestä baarireissusta jäi muuten odotettua pienempi krapula, mutta
eiköhän puoli yhteen nukkumisella ollut osuutta tähän. Eilen kuulemieni
juttujen perusteella otan elämääni uuden tavoitteen: haluan ryhtyä
kaiken yläpuolella ajelehtivaksi oikeudenmukaisuuden ja rakkauden
lähettilääksi, joka ei sulje ketään ulkopuolelle ja osoittaa ihmisille
suosiotaan tasapuolisesti ja tilanteen vaatimalla tavalla, niin ettei
kenellekään tule paskuuden tunteita. Tuohon lienee vielä matkaa
(varsinkin kun tänään ihmiset kyllästyttävät enemmän tai vähemmän),
mutta ei mitä luultavimmin niin paljoa kuin eräillä. Aaargh -
miten kohta kolmekymppiset voivatkin joskus käyttäytyä kuin pahaiset
teinit: juoruta, vittuilla selän takana, nähdä kaiken niin kovin
mustavalkoisena, ottaa itsensä aina niin kovin vakavasti...
lauantai, 30. heinäkuu 2005
Kommentit