Mitä pidemmälle kevät ehtii, sitä enemmän ilmeisesti tarvitsen unta. Ja silti olen koko ajan hirveän väsynyt. En liene tämän tunteeni kanssa yksin, mutta se, ettei minun varsinaisesti tarvitse tehdä mitään juuri tänään ajaa flegmaattisuuteni lähes laiskiaismaisille taajuksille. Antakaa minulle töitä tai inspiraatio! Jo viikon ajan on tarkoituksenani ollut mennä käymään Kelassa (noin kilometrin päässä) ja lääkärissä (noin viiden minuutin kävelymatkan päässä), mutta kun ei viitsi niin ei sitten ei vaan viitsi. Mitään opiskeluun liittyvääkään en ole sitten kirjoittanut. Sen sijaan kävin kyllä tukkimassa mikroluokan tulostimen samalla kun yritin printata noin viittäkymmentä sivua tutkielmani kannalta muka niin olennaisia artikkeleja (joita tuskin tulen koskaan lukemaan). Edelläkuvattuun verrattuna paljon inspiroivampaa on se, että olen tänään kuunnellut suurimman osan Scott Walkerin kuutelemiskelpoisesta tuotannosta. Siinäpä vasta mies ja laulaja! On kylläkin kummallista, miten Walkerin ura meni niin pipariksi 1960-luvun jälkeen. Silloin ei kai vielä ollut indie-levylafkoja jotka olisivat arvostaneet Scottin kaltaisia taiteellisesta kunnianhimostaan tinkimättömiä artisteja.