Otsikon kysymysmerkki viittaa siihen, kuinka hurjaa tämä ajan kuluminen on. Viikot seuraavat toisiaan ilman että mitään jäisi käteen, samoin viikonloput. Työpäivän ajaksi vauhti kuitenkin kummallisesti hidastuu. Ja mikä pahinta, tätä on pakko harrastaa kuuteen tai seitsemään tänään. Sen jälkeen kun jaksaisi vielä muotoilla tiukkaa kritiikkiä vielä meikäläiselle materialisoitumattomaan tutkimussuunnitelmaan, jota huomisella seminaarikerralla pitäisi käsitellä. Haluaisin niin kovasti painua takaisin pehkuihin.

Minulla on muuten paha tapa nukkua päiväunia nykyään - vai miksiköhän pitäisi kutsua vähintään tunnin torkkumista joka tapahtuu klo 18 jälkeen illalla. Seurauksena on tietenkin yöunen lyhentyminen, ja entistä kovempi väsymys aamulla. Mitäköhän vitamiinia elimistöstäni tällä kertaa puuttuu?

Diagnosoin itselleni taas uuden sairauden eilen: minulla on mitä luultavimmin pölyallergia, ehkäpä jopa latentti astma. Näillä asioillahan ei saisi leikkiä, joten painotettakoon vielä, että olen kyllä aivan tosissani.