Tietoisuus siitä, että on viimeinen työpäivä ennen pientä lomaa tuhoaa keskittymiskyvyn rippeetkin. Eilen tuli lisäksi juotua pari, mikä yllättäen tuntuu lievänä päänsärkynä. Miten ihmeessä olen selvinnyt tähän asti hengissä jokaperjantaisesta, tuohon verrattuna moninkertaisesta määrästä alkoholipitoisia nesteitä?

Motivaatiokriisini jatkuu: tänään haluaisin olla insinööri tai jonkin sortin käsityöläinen. Ei se mitään, että minulla ei ole matemaattista lahjakkuutta tai kädentaitoja. Silti yksin näpertäminen tuntuisi sopivan meikäläiselle niin hyvin, että halajan mainittujen kaltaisia tehtäviä.

Haluaisin myös tehdä sellaista työtä, jossa tarvitaan tiukkaa erityisosaamista, ei vainlaveasti määriteltyä "hyvää yleissivistystä" tai (hah) mitä tahansa ylempää korkeakoulututkintoa. Ollapa psykologi tai asianajaja. Tai vaikka jääkaappien korjaaja. Viimeksi mainitussa vaihtoehdossa sosiaalinen nousukin tulisi sopivasti minimoitua.