Viime päivinä ajatukseni ovat olleet julkaisukelvottomia.

***

"Pitäisi" taitaa olla yleisin kirjoittamani sana tällä foorumilla. Luulen, että minun p******
harjoittaa sen suhteen hieman enemmän itsesensuuria, luultavasti harjoitankin. Aion siis olla puhumatta asioista joita minun p******* tehdä, sen sijaan ryhdyn toimeen.

***

Ihmiset ovat niin traumatisoituneita. Miksi helvetissä he ostavat kahvipöytään keksejä ja konvehteja, jos niiden syöminen aiheuttaa heille mielipahaa? Ohjaisivat ne suoraan minun työhuoneeseeni. Minä en nimittäin liho millään, vaikka aterioin kuin barbaari, sekä laadullisesti että määrällisesti arvioiden.

***

Olen tehnyt elämässäni monia lähes fataaleja mokia. Pahin on ehkä se, että olen huomannut liian myöhään että abstrakti ajatteluni on korkeintaan keskitasoa. Se on rajoittanut uramahdollisuuksiani huomattavasti.

***

Pahinta kuitenkin on, että vanhempani kuuluvat ns. työväenluokkaan. Se on paitsi geneettisesti tuhoisaa, myös estää minussa piilevän vasemmistointellektuellin puhkeamista koko kukoistukseensa. Minun on nimittäin hirveän vaikea tuntea mitään sympatiaa proletariaattia kohtaan, mukaan lukien itseni.

***