Yhdeksän maissa heräsin hetkeksi ja mietin, mitä tekisin lomapäivälläni. Opiskellako, lähteäkö kaupungille keksimään itselleen tarpeita - vai vetääkö sikeitä vielä pariksi tunniksi? No, heräsin sitten puhelimen soittoon puoli kahdeltatoista.

Edellä luettelemistani vaihtoehdoista puheen ollen, luulen, että jos ikinä aion valmistua, gradun teko pitäisi aloittaa nyt. Valitettavasti näin suurta motivaatiopulaa en ole koskaan kokenut. Kaikki, mitä olen aikaisemmin pitänyt tärkeänä, on menettää merkitystään koko ajan. Olen aina luullut olevani viehtynyt teoriaan käytännön sijasta, ja ilmaisevani itseäni parhaiten kirjoittamalla. Lisäksi olen luullut, etten voi missään tilanteessa opiskella muita kuin humanistisia aineita. En tiedä, miksi jumitin sellaisessa harhakuvitelmassa niin kauan. Nyt yritän kuitenkin samaistua aiempaan itseeni siksi aikaa, että saisin edes tämän yhden tutkinnon valmiiksi.
---
Guardianissa oli mielenkiintoinen ja karmiva
juttu
kirjasta, joka käsittelee erilaisia mutaatioita ja sitä, miten "mutantteihin" on on suhtauduttu historiassa. Ihan suositeltavaa luettavaa vauvakuumetta poteville... Ja muistin taas, miksi minusta ei ikimaailmassa voisi tulla lääkäriä tai biologia.