Edellinen vuodatukseni keskeytyi, kun esimies tuli pyytämään juttusille. No, juttutuokion motiivina oli tiedustella, josko suostuisin jäämään töihin vielä maaliskuun loppuun asti!

Suostuinhan minä. Ei olisi sopivampaan saumaan voinut sattua. En nyt suinkaan koe, että olisin missään kutsumushommassani, jota haluaisin tehdä seuraavat 30 vuotta ja joka antaisi minulle aivan mielettömästi inspiraatiota, mutta ankeaan taloudelliseen tilanteeseeni + tyhjää ansioluetteloani täyttämään tämä kyllä sopii vallan mainiosti.

Ehkä se gradunteko sitten kuitenkin vielä hieman siirtyy... Ja otsikon kysymyksen esittäjälle voisimme ojentaa vaikka seuraavanlaisen klisekimpun: ennakoivalla ruikutuksella (tai toisaalta ylettömällä hehkutuksellakaan) ei ole mitään virkaa, sillä koskaan ei voi tietää mihin suuntaan homma lopulta kääntyy.