Luulen, että nyt se vihdoin iski. Silmiä kirvelee ja korvakäytävistä nieluun säteilee hillitön kutina. Odotan kauhulla piikkikasvin versomista kurkussani. Nytkö se syysflunssa, jolta luulin jo välttyneeni, sitten iski, vai voidaanko tätä pitää jo seuraavaan vuodenaikaan kuuluvana vilustumisena? Kuka käskikään käristää kurkkua lauantaina, ja hyppiä hame päällä pakkasessa?

Ehkä tämä on vain työallergiaa.

Tänään on tiedossa löysä päivä, ja olisin voinut ottaa tenttikirjan mukaan. En ottanut, se on hukkunut jonnekin. Gradun suunnittelu tuntuu vastenmielisemmältä kuin koskaan. Haluaisin tehdä elämässäni jotain, mihin kirjoittaminen ei liity millään tavalla. Olen kyllästynyt ilmaisemaan asioita kielen avulla ja synnyttämään sitä teennäistä klisemössöä jota tieteelliseksi tekstiksi kutsutaan. Ei minua ole tähän tarkoitettu, vaikka monta vuotta satunnaisten inspiraation puuskien harhaan johdattamana niin luulinkin.