Olen saanut parannuksia aikaan työpaikallani: ensi viikolla tänne tulee uusi tietokone. Valitettavasti en pääse siitä nauttimaan, sillä tämän viikon jälkeen jään lomalle ja sitä myöten työttömäksi. Voisin vaikka jättää jälkeeni ehdotuksen nimetä tuo kone minun mukaani. (Mitä työttömyyteni tulee, niin okei, olenhan minä yliopistolla kirjoilla, mutta se on vain nimellistä, sillä mm. opintotukitoimisto ja YTHS:n hammashuolto ovat ajat sitten menettäneet kiinnostuksensa minuun. Pelottavinta on se, että tiedonjano, tuo humanistin pääasiallinen elämän tarkoitus, häviää sen myötä kun opintotukivirrat ehtyvät. Eihän sen näin pitänyt mennä.)

Joskus Troijan sodan aikoihin luin yo-kirjoituksiin kuten monet nykymaailman lapsiparatkin joutuvat parhaillaan tekemään. Kirjoitin ruotsista huomattavasti oletettua paremman arvosanan suurelta osin Kent-nimisen orkesterin ansiosta. Sittemmin olen autuaasti unohtanut Ruotsin oman Eppu Normaalin oletetun hienouden, kuten silloisen poppariuteni muutkin motiivit (ruotsin kielestä nyt puhumattakaan). Nyt Kent on kuitenkin julkaisemassa uuden levyn, jonka nimi on lupaavasti Du & Jag Döden ja kannessa on tältä pohjalta katsoen loogisesti Ingmar Bergman-viittaus (linkitän kuvat tähän myöhemmin, mikäli viitsin). Taide-elokuvien ystävää tämä tietenkin kiinnostaa. Ehkä sisäinen popparini herää vielä henkiin uudessa kuosissa, vastoinkäymisistään oppineena. (Tämä ei ollut maksettu mainos.)