Piti vielä mainita, että olen viime aikoina huomannut tulleeni vanhaksi. Kasvoista on kadonnut lapsen pyöreys ja ääni on madaltunut. Pienetkin haavat jättävät jälkeensä arven. Ja parikymppiset ihmistaimet näyttävät niin nuorilta ja siloposkisilta oman ikäisiini verrattuna.

Mikä pahinta, paristakin kaljasta tulee lievä krapula (minkä tänäänkin olen saanut tuta).

Näinköhän elämä sitten menee, ohittaa ihmispolon "while she's busy making other plans"? No, ainahan voi tietenkin ajatella, että Ingmar Bergmankin teki parhaat elokuvansa vasta neli-viisikymppisenä. Tuohon ikään asti minäkin voin kai sitten kypsytellä vasta orastavaa nerouttani ja keskittyä, öh, elämiseen.