Helteestä huolimatta ajattelin tänään rasittaa aivojani, pitkästä aikaa. Kävin vihdoin noutamassa laitokselta seminaarityöni ja kävin sen läpi, huolimatta siitä, että minua nolottaa lukea kirjoittamiani tekstejä jälkeenpäin. Saamani "palaute" oli kyllä suuri pettymys. Typojen ja epäloogisuuksien (ja niitähän riitti) epämääräisen osoittamisen lisäksi mitään perusteluja arvostelulle en nimittäin löytänyt. Koska laitoksen työntekijät ovat ilmeisesti lomalla, joutunen odottamaan syksyyn.

Olisi kyllä hienoa, jos joskus voisi pitää oikeasti lomaa. Tuntuu aivan utopistiselta, että vakituisessa työssä olevat saavat palkallista vapaata ja vielä kaiken maailman lomarahat päälle! Kun tuttavapiiriin on siunaantunut muutamakin virassa oleva, on voinut seurata heidän elämäntapojensa ja ajatusmaailmansa muuttumista vakavaraisuuden myötä. Valitettavasti on niin, että kun taloudellinen epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta ei enää yhdistä, niin puheenaiheet saattavat joskus käydä vähiin. Olenhan kuitenkin itsekin niin narsistinen, että näen oman tilanteeni aina mahdollisimman kurjana, enkä osaa kuvitella, kuinka ahdistavaa esimerkiksi asuntolainan lyhentäjän tai työstä stressaantuneen ihmisen elämä saattaa olla.