Aikomukseni herätä tänään ajoissa kaatuivat eiliseen mölkyn
pelaamiseen, joka jatkui puolille öin. Huomasin muuten, että
pelitilanne oli vahvasti allegorinen elämäni kanssa. Melko varhaisessa
vaiheessa peliä viskoin itseni reippaaseen johtoon, mutta kun voittoni
oli enää vain pisteen päässä, aloin viskoa huteja. Tarkemmin sanoen en
osunut enää yhteenkään kalikkaan saavutettuani melkein-voiton, vaikka
puolet pelistä oli vielä jäljellä. Hutiputkeni aikana muut menivät
tietenkin ohitseni, enkä lopulta voittanutkaan, vaikka se näytti aluksi
aivan varmalta.
Eli selkokielellä: juuri kun minun pitäisi ottaa ratkaiseva askel
saattaakseni menestyksellisesti loppuun jonkin toiminnon, alan
panikoida ja yrittää liikaa, ja lopulta mokaan koko homman. Tämä kaava
on yleistettävissä mm. tämän hetkiseen tilanteeseen opiskeluni suhteen.
Tällä viikolla tosin toimettomuuden voi laittaa helteenkin piikkiin.
torstai, 7. heinäkuu 2005
Kommentit