Kesä ei ole ikinä ollut meikäläisen vuodenaika. Koivun lehdet ovat jo
varsin komean kokoisia ja ah kuinka neitseellisen vihreitä mutta minä
näen vain allergiakohtauksia aiheuttavan pöheikön. Valoisaa on pitkälle
yöhön, mutta se vain valvottaa. Ja kuten kaikki me unettomat tiedämme,
kenekään, joka haluaa pysytellä tervejärkisten kirjoissa, ei pitäisi
olla valveilla kahden jälkeen yöllä.
Yritän kirjoittaa, mutta mikään ei suostu asettumaan loogiseksi jatkumoksi, paitsi itsesäälillä kyllästetyt ajatukset. Kaikki muut ovat opiskelleet vähemmän aikaa kuin minä, tai jo valmistuneet. Kaikilla muilla on omaa alaansa sivuavia töitä. Ja mikäköhän minun alani sitten olisi? Kaikki muutkin tulivat
yliopistoon miettimään samaa, mutta yllättävän monet sen jossain
vaiheessa keksivät - ainakin siinä vaiheessa, kun sen tieteellisesti
ylevämmän ja teoriapainotteisemman oppiaineen ovet eivät auenneet ja
oli kohdennettava unelmansa johonkin käytännöllisempään.
Minulle on valitettavasti käynyt niin, että olen aina mennyt kirkaasti
riman ylittäen sisään abstrakteimman kautta. Miksi ihmeessä, voisi
kysyä, vanhempanikin ovat duunareita, eikä meillä kotona ole koskaan
luettu muuta kuin hietamiehiä ja kirjavalioita. Perhepiirissä ei
koskaan ole ollut "kouluja käyneitä". Niin, ehkä juuri siksi.
Näyttämisen halua minulla on aina ollut, ja valtava kammo kaikkea
käsillä tehtävää kohtaan, mutta luultavasti vain vasenkätisyyden ja
hajamielisen luonteen aiheuttamien karvaiden käytännön opetusten
ansioista, ei siksi, ettenkö olisi jotain ammatillista kyennyt tekemään
teoretisointia paremmin. Lisäpontta pänttäämiselle on tuonut se, että
jokin isin työn kaltainen (tai oikeastaan mielikuvani siitä),
samaa jauhamista tehtaassa vuosikymmenestä toiseen korvatulpat päässä
ja haalari yllä, on aina tuntunut ankealta vaihtoehdolta.
Niinpä se, mistä joskus seitsemän vuotta sitten haaveilin, on tullut
toteen: mitään muuta vaihtoehtoa kuin akateeminen ura ei tällä
vähäisellä työkokemuksella ole, ja vain siksi, että gradua ei ole vielä
tehty eikä arvosanaa saatu. Loistavalla gradulla kyllä saisi apurahan,
vaikka julkaisuja tai esitelmiä ei merittilistalta löydykään.
Todellisuudessa, näillä perslihaksilla ja tällä lukeneisuuden ja
skarppien aivosolujen puutteella ei välttämättä kyllä tehdä graduakaan.
Rukoilen itseltäni, ettei tämä kesä menisi ohi jälkiä jättämättä.
keskiviikko, 25. toukokuu 2005
Kommentit