Kesä ei ole ikinä ollut meikäläisen vuodenaika. Koivun lehdet ovat jo varsin komean kokoisia ja ah kuinka neitseellisen vihreitä mutta minä näen vain allergiakohtauksia aiheuttavan pöheikön. Valoisaa on pitkälle yöhön, mutta se vain valvottaa. Ja kuten kaikki me unettomat tiedämme, kenekään, joka haluaa pysytellä tervejärkisten kirjoissa, ei pitäisi olla valveilla kahden jälkeen yöllä.

Yritän kirjoittaa, mutta mikään ei suostu asettumaan loogiseksi jatkumoksi, paitsi itsesäälillä kyllästetyt ajatukset. Kaikki muut ovat opiskelleet vähemmän aikaa kuin minä, tai jo valmistuneet. Kaikilla muilla on omaa alaansa sivuavia töitä.  Ja mikäköhän minun alani sitten olisi? Kaikki muutkin tulivat yliopistoon miettimään samaa, mutta yllättävän monet sen jossain vaiheessa keksivät - ainakin siinä vaiheessa, kun sen tieteellisesti ylevämmän ja teoriapainotteisemman oppiaineen ovet eivät auenneet ja oli kohdennettava unelmansa johonkin käytännöllisempään.

Minulle on valitettavasti käynyt niin, että olen aina mennyt kirkaasti riman ylittäen sisään abstrakteimman kautta. Miksi ihmeessä, voisi kysyä, vanhempanikin ovat duunareita, eikä meillä kotona ole koskaan luettu muuta kuin hietamiehiä ja kirjavalioita. Perhepiirissä ei koskaan ole ollut "kouluja käyneitä". Niin, ehkä juuri siksi. Näyttämisen halua minulla on aina ollut, ja valtava kammo kaikkea käsillä tehtävää kohtaan, mutta luultavasti vain vasenkätisyyden ja hajamielisen luonteen aiheuttamien karvaiden käytännön opetusten ansioista, ei siksi, ettenkö olisi jotain ammatillista kyennyt tekemään teoretisointia paremmin. Lisäpontta pänttäämiselle on tuonut se, että jokin  isin työn kaltainen (tai oikeastaan mielikuvani siitä), samaa jauhamista tehtaassa vuosikymmenestä toiseen korvatulpat päässä ja haalari yllä, on aina tuntunut ankealta vaihtoehdolta.

Niinpä se, mistä joskus seitsemän vuotta sitten haaveilin, on tullut toteen: mitään muuta vaihtoehtoa kuin akateeminen ura ei tällä vähäisellä työkokemuksella ole, ja vain siksi, että gradua ei ole vielä tehty eikä arvosanaa saatu. Loistavalla gradulla kyllä saisi apurahan, vaikka julkaisuja tai esitelmiä ei merittilistalta löydykään. Todellisuudessa, näillä perslihaksilla ja tällä lukeneisuuden ja skarppien aivosolujen puutteella ei välttämättä kyllä tehdä graduakaan.

Rukoilen itseltäni, ettei tämä kesä menisi ohi jälkiä jättämättä.