Tänään elämä on taas ollut jotenkin hirveän vaikeaa, mutta en nyt mene yksityiskohtiin. Joka tapauksessa, keskittymiskykyni ei enää illalla venynyt graduksi optimistisesti kutsumani tajunnanvirtapökäleen muovailemiseen, vaan lähdin shoppailemaan. Käytin tuosta vain useita kymppejä ns. pienten kätten töihin, hintaa kysymättä. Kirja-alesta mukaan tarttui sekä aina niin kivan näköisiä kovakantisia kirjoja joita on pakko ostaa ihan siksikin että ne ovat täyshintaisena niin helvetin kalliita että hyödyllisen oloisia yleishakuteoksia, joita ostaessani ilmeisesti aina hetkellisesti unohdan että se internettikin on tosiaan keksitty. En nyt yritä tosiaankaan väittää, että harrastaisin lukemista.

Ökyilyilta piti tietenkin päättää hampurilaisbaariin. Haamumajoneesi valuu vieläkin suupielistäni.

Paras päätös päivälle on tietenkin olla yksin kotona ja kuunnella folkkia ja juoda kaljaa kaksin käsin. Löysin kivan nettiradion, joka soittaa Mazzy Staria, Dylania ja kymmeniä artisteja, joista en ole ikinä kuullutkaan. Tuntuu ihan siltä kuin olisin lapsi taas enkä olisi ikinä ryhtynyt juomaan tai tupakoimaan tai kohtaamaan omaa keskinkertaisuuttani (tässä siis viittaan enemmänkin lapsuuden ideaan kuin omaan lapsuuteeni, jota sinänsä ei kyllä ole ikävä).