Mikäköhän siinä on, että aina, kun saan jonkin pidemmän kirjoitusprojektin valmiiksi, niin vähintään viikko kuluu "palautumiseen" - eli käytännössä ajelehdin kodin, yliopiston ja kantapaikan väliä päämääräni muka rentoutua. Vielä itse kirjoittamisprosessin ollessa käynnissä, on iltaisin pakko "rentoutua" - eihän sitä nyt koko päivää jaksa kirjoittaa... Pah. Joskus rentouduin toteuttamalla itseäni vähän ylevämmin ja se saattoi, muistaakseni, välillä toimiakin. Toisin kuin tämä:

Pe: Kirjoitin seminaarityötä. Illalla menin baariin. Join kaksi olutta ja muistin, miksi ei koskaan kannata juoda vain kahta - siitä saa vain kuuluisa kahden kaljan vitutuskohtauksen.

La: Kirjoitin seminaarityötä. Illalla menin baariin. Join ainakin seitsemän olutta/gintonicia/siideriä. Lisäksi tupakoin. Tämä kaikki vain siksi, että seminaarityöni oli aiemmin päivällä saavuttanut sille ulkoapäin asetetun vähimmäispituuden.

Su: Nukuin kahteen. Sen jälkeen kirjoitin seminaarityötä ja katsoin Citizen Kanen. Mietin, miten Orson Welles mahtoi rentoutua. Totesin, että onneksi en ole vielä tehnyt suurta mestariteostani, sillä olisihan se tottavie hirveää, jos olisi saavuttanut kaiken jo 25 vuotiaana ja sen jälkeen joutuisi elämään vielä 50 vuotta laskuhumalassa.

Ma: Kolmen tunnin yöunien jälkeen palautin seminaarityön. Rentouduin shoppailemalla: ostin uudet housut ja paidan. Illalla menin elokuviin.

Ti: Panin uudet housut töihin, ja totesin, että kannatti maksaa ihan helvetisti, sillä minua sanottiin kansanedustaja Sinnemäen näköiseksi - tosin vain sivuprofiililtani.