Eilinen (meikäläiselle voittoisa!) lautapelisessio päättyi odotetusti, nimittäin oluttuopin äärelle. Ja koska yhdestä tulee vain vihaiseksi, päästiin yöpuulle vasta puolenyön huonommalla puolella.

Olin loman jälkeen ilmeisesti unohtanut, että herääminen alle kuuden tunnin yöunien jälkeen tietää pirullista olotilaa, joka tuntuu vain pahenevan mitä pidemmälle päivää kello kipuaa. Rankkasade ulkona ja sumea näyttö sopivat kuvaan.

Siispä kurjaa on ja vielä pari tuntia kurjistunee. Sen jälkeen pääsen isän kyydillä kotikotiin, yli parin viikon tauon jälkeen. Olen näemmä uhkaavasti itsenäistymässä! Toisaalta, mitä voi odottaa, kun ikä pyöristyy yhden merkitsevän numeron tarkkuudella kolmeenkymppiin.