Vietin
tänään töissä vain muutaman tunnin (ihanasti liukuva työaika, näet),
jonka kulutin miettimällä erilaisia tapoja tuhota työpöydälläni
surisevaantiikkiesine, jolla minun pitäisi, voi helvetti, taittaa muuan esite. Tämä saattaa olla lähin kosketus AD:n
uraan mitä ikinä tulen saamaan, mikä on harmillista. Mieluummin iskisin
päivät läpeensä layeriä layerin päälle kuin väkertäisin sellaisia
lähdeviitesekamelskoja, jollainen nytkin odottaa tekemistään.
Muutenkin minusta tuntuu, kuin olisin nuori, kaunis ja urbaani
menestyjä. Olen muuttunut sosiaalisessakin mielessä hillittömän
suosituksi. Kaikki haluavat olla kavereitani ja pyytää minua kylään
opiskelupaikkakunnilleen. Erityisesti puhelimeni pirahtaa siinä
vaiheessa, kun jollekulle iskee halu lähteä ryyppäämään. Olen jo
harkinnut kalenterin hankkimista. Tämä kaikki johtuu tietenkin hyvän
viinapääni lisäksi kyvystäni olla avoin ja sulkeutunut samaan aikaan -
teen paljastuksia vain niistä elämäni osa-alueista joista tiedän
ihmisten haluavan kuulla, enkä osaa tilittää (paitsi blogissa, tietty. )
Kaiken hyvän lisäksi olen myös todistetusti saanut lukijoita. Hauskaa! Tämä lienee vasta alkua...
keskiviikko, 2. helmikuu 2005
Kommentit