Vietin tänään töissä vain muutaman tunnin (ihanasti liukuva työaika, näet), jonka kulutin miettimällä erilaisia tapoja tuhota työpöydälläni surisevaantiikkiesine, jolla minun pitäisi, voi helvetti, taittaa muuan esite. Tämä saattaa olla lähin kosketus AD:n uraan mitä ikinä tulen saamaan, mikä on harmillista. Mieluummin iskisin päivät läpeensä layeriä layerin päälle kuin väkertäisin sellaisia lähdeviitesekamelskoja, jollainen nytkin odottaa tekemistään.

Muutenkin minusta tuntuu, kuin olisin nuori, kaunis ja urbaani menestyjä. Olen muuttunut sosiaalisessakin mielessä hillittömän suosituksi. Kaikki haluavat olla kavereitani ja pyytää minua kylään opiskelupaikkakunnilleen. Erityisesti puhelimeni pirahtaa siinä vaiheessa, kun jollekulle iskee halu lähteä ryyppäämään. Olen jo harkinnut kalenterin hankkimista. Tämä kaikki johtuu tietenkin hyvän viinapääni lisäksi kyvystäni olla avoin ja sulkeutunut samaan aikaan - teen paljastuksia vain niistä elämäni osa-alueista joista tiedän ihmisten haluavan kuulla, enkä osaa tilittää (paitsi blogissa, tietty. )

Kaiken hyvän lisäksi olen myös todistetusti saanut lukijoita. Hauskaa! Tämä lienee vasta alkua...