Sairastuin taas. Tämä on jo kolmas kerta tämän kuukauden aikana. Sain kaksi päivää sairaslomaa, mutta sekin ahdistaa. Olisi niin paljon tekemistä -infon  luennotkin tänään ja huomenna. Ilmoittauduin perjantaiseen tenttiin, mutta en ole lukenut yhtään, joten sekin siirtynee myöhempään.

Olin poissa kotoa viikonlopun. Olin koko ajan todella pahantuulinen. Tuntui siltä, että se yhteys, joka minulla on joskus ollut tiettyihin ihmisiin, on kadonnut, mikä johtuu epäilemättä elämäntilanteiden erilaisuudesta. Miksi ihmeessä omistusasunto ja vakituinen työ tekevät ihmisestä niin elitistisen ja pinnallisen? Nämä ovat tietenkin suhteellisia käsitteitä - mutta en ole ikinä ajatellut, että yhteiskuntakriittisyys ja elämän mielekkyyden pohdinta kuuluisivat ainoastaan persaukisen opiskelijan elämään. En myöskään uskoisi, että jos joskus saisin vakitöitä, olisin kiinnostunut vain vaatteiden ostamisesta ja naistenlehtien lukemisesta, vaikka ne ovatkin ihan kivoja aktiviteetteja välillä.

On muuten ankeaa huomata, kuinka ihmiset nuoruudessaan yrittävät kapinoida vanhempiensa elämäntapaa vastaan, mutta lähempänä kolmeakymppiä unohtavat kaiken kunnianhimonsa. Pelkään, että minulle on käymässä samoin, mutta ainoastaan siksi, että olen tavoitellut monta vuotta jotakin, johon en pysty, en älyllisesti enkä tähänastisen ansioluetteloni perusteella. Lisäksi olen valinnut ihan väärän alan. Olen todella väsynyt. Olen todella väsynyt. Näin on ollut jo monen viikon ajan. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan, pitkäksi aikaa.