Sanovat, että on ulkona on lämmintä, kesäkin kuulemma tulollaan ja mitä vielä muuta yhtä pinnallista. En tiedä, uskoisiko tuota, en ole nimittäin sitten maanatain käynyt ulkona, paitsi tuossa kulman takana ostamassa  pitsaa ja nuudeleita. Sen siitä saa, kun uhraa elämänsä pseudotieteelle.

Onneksi posti toi tänään  suosikkibändin levyn ja viikon päästä olen jo jossain etelämmässä täältä.

Oikeasti, elämäni on jo pitkään muistuttanut hitaasti mutta varmasti kohti rotkon reunaa vierivää kivenmurikkaa. On kai niin sumuista, etten osaa pelätä putousta.