Helle jatkuu, näköjään. En ole tosin astunut hyvin ilmastoidusta
asunnostani lainkaan ulos tänään. Heräsin kyllä ihmisten aikoihin,
yhdeksän jälkeen, mutta puolentoista tunnin päiväunet ovat saaneet taas
kerran aikaan sen, etten ole saanut tänään mitään aikaan.
Kävin eilen katsomassa Pahan kosketuksen,
ihan siksikin, että aina kun Tampereelle asti saadaan hieman harvemmin
nähtyjä elokuvia, hommaa on tuettava. Olihan se maineensa veroinen
pätkä, vaikka yleensä en olekaan film noir-genren
ylin ystävä (siksikin, että putoan usein kärryiltä viimeistään leffan
puolivälissä): juoni oli jännästi rakennettu niin, että se tarina, jota
aluksi lähti seuraamaan, ei lopulta ollutkaan se keskeisin.
Muutenkin on tullut katsottua viimeaikoina paljon elokuvia, noin
leffa/päivä -tahtia. Se on rentouttava harrastus, sillä en ymmärrä
elokuvien tekniikasta mitään, enkä ole ikinä opiskellut mitään niihin
liittyvää yliopistossa, huolimatta siitä, että humanististen aineiden
kenttä on koluttu muuten aika hyvin lävitse.
Viimeksi mainistusta syystä kirjojen lukeminen, ainakin vierailla
kielillä, on nykyään lähinnä ahdistavaa. En oikeastaan edes muista,
olenko joskus erityisemmin pitänyt lukemisesta. Lapsena ja teininä
maalasin innokkaasti (kunnes kohtasin tyypin, joka oli siinä niin hyvä,
että koin oman sutimiseni lähinnä säälittäväksi), ja olen aina ollut
kiinnostunut musiikista (huolimatta siitä, etten ole koskaan oppinut
soittamaan kitaraa). Mutta romaanit vaativat ilmeisesti liikaa
keskittymiskykyä. Jostain perverssistä syystä olen kuitenkin jämähtänyt
aikoinaan luomaani runotyttöimagoon, ja ajautunut tekemään
kirjallisuusaiheista opinnäytetyötä. Nyt kun vain tietäisin, haluanko
tätä oikeasti, vai onko kyseessä vain joku ihannekuva itsestäni, jota
haluan pönkittää. Tai sitten pitäisi vain lopettaa motiivien
kyseenalaistaminen ja saattaa homma loppuun...
tiistai, 5. heinäkuu 2005
Kommentit