Helle jatkuu, näköjään. En ole tosin astunut hyvin ilmastoidusta asunnostani lainkaan ulos tänään. Heräsin kyllä ihmisten aikoihin, yhdeksän jälkeen, mutta puolentoista tunnin päiväunet ovat saaneet taas kerran aikaan sen, etten ole saanut tänään mitään aikaan.

Kävin eilen katsomassa Pahan kosketuksen,
ihan siksikin, että aina kun Tampereelle asti saadaan hieman harvemmin nähtyjä elokuvia, hommaa on tuettava. Olihan se maineensa veroinen pätkä, vaikka yleensä en olekaan film noir-genren ylin ystävä (siksikin, että putoan usein kärryiltä viimeistään leffan puolivälissä): juoni oli jännästi rakennettu niin, että se tarina, jota aluksi lähti seuraamaan, ei lopulta ollutkaan se keskeisin.

Muutenkin on tullut katsottua viimeaikoina paljon elokuvia, noin leffa/päivä -tahtia. Se on rentouttava harrastus, sillä en ymmärrä elokuvien tekniikasta mitään, enkä ole ikinä opiskellut mitään niihin liittyvää yliopistossa, huolimatta siitä, että humanististen aineiden kenttä on koluttu muuten aika hyvin lävitse.

Viimeksi mainistusta syystä kirjojen lukeminen, ainakin vierailla kielillä, on nykyään lähinnä ahdistavaa. En oikeastaan edes muista, olenko joskus erityisemmin pitänyt lukemisesta. Lapsena ja teininä maalasin innokkaasti (kunnes kohtasin tyypin, joka oli siinä niin hyvä, että koin oman sutimiseni lähinnä säälittäväksi), ja olen aina ollut kiinnostunut musiikista (huolimatta siitä, etten ole koskaan oppinut soittamaan kitaraa). Mutta romaanit vaativat ilmeisesti liikaa keskittymiskykyä. Jostain perverssistä syystä olen kuitenkin jämähtänyt aikoinaan luomaani runotyttöimagoon, ja ajautunut tekemään kirjallisuusaiheista opinnäytetyötä. Nyt kun vain tietäisin, haluanko tätä oikeasti, vai onko kyseessä vain joku ihannekuva itsestäni, jota haluan pönkittää. Tai sitten pitäisi vain lopettaa motiivien kyseenalaistaminen ja saattaa homma loppuun...