Apua. Olen juonut tällä viikolla joka ikinen päivä, eilistä lukuun
ottamatta. Tupakkaakin on kulunut. Siinä sivussa olen tajunnut
itsestäni pari asiaa. Luuloistani huolimatta en osaa olla yksin. Se,
että olen ainoa lapsi, ei todellakaan ole opettanut itsenäiseksi, vaan
pikemminkin läheisriippuvaiseksi. Vaadin parisuhteessa suorastaan
yhteenkuuluvuutta ja kaikki energiani menee symbioosin
rakentamiseen/ylläpitämiseen. Olen lisäksi hyvin arka toimimaan
sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en olen vähemmän läheinen.
Miten tämä sitten liittyy siihen kunnianhimoon, joka minulla on joskus
ollut opiskelun ja "uran" suhteen? En ole varma. Luulen, että se
liittyy epäonnistumisen pelkooni. Kaikista asioista eniten haluan
turvaa. Haluan pitää yllä tiettyä kuvaa itsestäni, kuvaa, joka on
rakentunut ollessani lapsi, sillä tuo ennen kouluun menoa syntynyt
minäkuva on kai ollut se kaikista imartelevin. Olen pärjännyt lapsuuden
aikaisessa, hyvin pienessä lähipiirissäni älyllisillä voimavaroillani
ja taiteellisella lahjakkuudellani - siis ominaisuuksilla, jotka ovat
syntyneet vertailusta muihin ihmisiin. Vertailu on tuottanut kohdallani
sitä epäedullisempia tuloksia, mitä suurempi vertailuryhmä on ollut.
Olen vanhempana joutunut tajuamaan oman keskimääräisyyteni, ja pahaksi
onnekseni melkein kaikki ystäväni ovat nuoresta lähtien olleet tavalla
tai toisella poikkeuslahjakkuuksia.
Olen toteuttanut elämässäni tiettyä tuhoisaa kaavaa. Ensinnäkin, olen
kyllä joskus harrastanut asioita, joista olen saanut nautintoa, ilman
suorittamista. Esimerkiksi piirtämistä ja "runojen" kirjoittamista.
Mutta aina minun on täytynyt etsiä oikeutusta tekemiselleni siitä,
millaisia tuotokseni ovat olleet muiden vastaaviin verrattuna. Ja
ainahan ei voi voittaa, joten yksi toisensa jälkeen nuo harrastukset
ovat jääneet. En kylläkään tiedä, miksi runosuoneni kuivui. Yhtäkkiä
minulla ei vain ollut mitään asiaa. Ehkä paineet vain olivat
kirjoituskilpailumenestykseni jälkeen liian kovat. Nyt yritän taistella
sitä vastaan, etten jättäisi valmistumatta vain siksi, että minusta
tuntuu, että kaikki muut tekevät kuitenkin väistämättä parempia graduja.
torstai, 13. lokakuu 2005
Kommentit