Apua. Olen juonut tällä viikolla joka ikinen päivä, eilistä lukuun ottamatta. Tupakkaakin on kulunut. Siinä sivussa olen tajunnut itsestäni pari asiaa. Luuloistani huolimatta en osaa olla yksin. Se, että olen ainoa lapsi, ei todellakaan ole opettanut itsenäiseksi, vaan pikemminkin läheisriippuvaiseksi. Vaadin parisuhteessa suorastaan yhteenkuuluvuutta ja kaikki energiani menee symbioosin rakentamiseen/ylläpitämiseen. Olen lisäksi hyvin arka toimimaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en olen vähemmän läheinen.

Miten tämä sitten liittyy siihen kunnianhimoon, joka minulla on joskus ollut opiskelun ja "uran" suhteen? En ole varma. Luulen, että se liittyy epäonnistumisen pelkooni. Kaikista asioista eniten haluan turvaa. Haluan pitää yllä tiettyä kuvaa itsestäni, kuvaa, joka on rakentunut ollessani lapsi, sillä tuo ennen kouluun menoa syntynyt minäkuva on kai ollut se kaikista imartelevin. Olen pärjännyt lapsuuden aikaisessa, hyvin pienessä lähipiirissäni älyllisillä voimavaroillani ja taiteellisella lahjakkuudellani - siis ominaisuuksilla, jotka ovat syntyneet vertailusta muihin ihmisiin. Vertailu on tuottanut kohdallani sitä epäedullisempia tuloksia, mitä suurempi vertailuryhmä on ollut. Olen vanhempana joutunut tajuamaan oman keskimääräisyyteni, ja pahaksi onnekseni melkein kaikki ystäväni ovat nuoresta lähtien olleet tavalla tai toisella poikkeuslahjakkuuksia.

Olen toteuttanut elämässäni tiettyä tuhoisaa kaavaa. Ensinnäkin, olen kyllä joskus harrastanut asioita, joista olen saanut nautintoa, ilman suorittamista. Esimerkiksi piirtämistä ja "runojen" kirjoittamista. Mutta aina minun on täytynyt etsiä oikeutusta tekemiselleni siitä, millaisia tuotokseni ovat olleet muiden vastaaviin verrattuna. Ja ainahan ei voi voittaa, joten yksi toisensa jälkeen nuo harrastukset ovat jääneet. En kylläkään tiedä, miksi runosuoneni kuivui. Yhtäkkiä minulla ei vain ollut mitään asiaa. Ehkä paineet vain olivat kirjoituskilpailumenestykseni jälkeen liian kovat. Nyt yritän taistella sitä vastaan, etten jättäisi valmistumatta vain siksi, että minusta tuntuu, että kaikki muut tekevät kuitenkin väistämättä parempia graduja.