Tämä viikko on tuntunut todella pitkältä. Töissä on ollut helvetin tylsää, olen lähinnä tapellut kopiokoneen kanssaja surffannut netissä. En taida olla kovin kykenevä itsenäiseen työskentelyyn, kun keskittymiskykyni nyt on mitä on ja toisaalta, minulla on aina taipumus ajatella, että jollakulla muulla on langat käsissä eikä minut tarvitse kuin odotella käskyjä.

 Epäilen, että tähän on vaikuttanut sekin, että läheisessä tuttavapiirissäni on jo 15 vuotta ollut ihminen, joka on maailman pahin kontrollifriikki. Hän haluaa aina järjestää kaikenlaista pikku happeningia, mikä on sinänsä usein ihan mukavaa. On kuitenkin todella rasittavaa, kun tyyppi ei pysty ollenkaan luottamaan siihen, että me muut hoitaisimme hänen meille nakittamat osatehtävät. Siihen, että neiti pystyisi uskomaan hommien olevan hoidossa, tarvitaan yleensä käsittämätön määrä puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä. Itselleni vain tulee helposti sellainen vastuunpakoiluasenne, kun tietää, että joku muu haluaa aina olla pomo.

Olen torstaina ja keskiviikkona lukenut yhteensä (sinänsä säälittävät) 150 sivua kirjaa, joka liittyy graduni aiheeseen. Se on varmaankin enemmän, kuin koko kesänä yhteensä. Miksiköhän kesä lamauttaa minut aina niin täysin? Tulevina vuosina pidän kyllä suosiolla lomaa koko heinäkuun, enkä yritäkään tehdä mitään.