...tai no, onneksi tänään krapula oli jo väistynyt. Otsikointi tulee mainiosta Gösta Sundqvist -tribuuttikonsertista, jota äsken katselin röhnöttäessäni vanhempieni olohuoneessa isänpäivän kunniaksi. Kunpa olisivat tienneet, miten läheltä nuo juopottelukuvaukset liippaavat heidän lapsikultansa elämää.

Perjantaina olin nimittäin taas siinä määrin deliriumin partaalla että eipä se tiennyt tietenkään muuta kuin kyvyttömyyttä edes nousta sohvalta eilen. Kas, kun kohtuukäyttäjä ei juo enempää kuin kolme annosta päivässä, niin meitsin riskiraja (=sammuminen) koittaa suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun mainitun luvun kertoo neljällä. Ihan totta. Mainittakoon, että olen mitoiltani lähes täysin keskimääräisen kokoinen, mieluummin hoikka naisihminen. Että siinä vaan sitten promilleja laskemaan.

Onhan se ihan mielenkiintoista, kun koko pöytäseurue on siinä tilassa, että (1)joskus muinoin ja (2) parhaillaan saman mieshenkilön kanssa seurustelleet / seurustelevat ihmiset tekevät tilitystä toisilleen, kaihtamatta parisuhteen intiimeimpiä yksityiskohtia.

Onhan se ajatuksena kai hillitöntä, kun voimakkaita sosiaalisia estoja omaava tyttölapsi päätyy kahden kesken jatkoille aimmin tuntemattoman tyypin kanssa, lähinnä tupakanhimon kannustamana, kellon ollessa puoli viisi aamulla. Mainittakoon, että ko. tyttölapsen avomies oli tässä vaiheessa ollut jo nelisen tuntia kotona vällyjen alla.

Käytännössä on kuitenkin varsin vittumaista, kun toinen viikon vapaapäivistä kuluu makuuasennossa ja alas menee yksi jugurtti ja vihdoin, rankahkon migreenikohtauksen hellitettyä puolenyön aikaan, hieman oikeaa ruokaa.

Kun olin 18, vedin perseet (nakit, naamat, lärvätsalot... tuokaa slangisanakirja, sillä olen kai tuhonnut verbaalista viestintää kontrolloivan keskuksen aivoissani) ensimmäisen kerran. Tiesin heti, että se on "mun juttuni". Kuin myös syöpäkääryleet. Kun ei ole ikinä lomillaankaan pitänyt lomaa älyllisestä suorittamisesta, niin kyllä pään sekottaminen sitä rentoutusta tuo sitten paremmin kuin mikään. Silloin ei kukaan odotakaan edes logiikan rippeitä meikäläisen ajattelussa. Ennenpitkää olen varmaan syövyttänyt aivoni niin, että voin ihan hyvällä mielellä tyytyä vaikka pukkaamaan lapsia tähän perkelelliseen maailmaan ja jos paska nakki käy, vielä varustamaan ne alkoholistigeenillä.