Jossain vaiheessa pidin Hesaria ihan pätevänä aviisina, mutta silloin vertailukohteenani oli lähinnä Aamulehti, joka meilläpäin tulee melkeinpä joka talouteen. Olen lukenut Heskua ihan mielelläni viime aikoinakin, sillä olen keksinyt uuden tekniikan: luen lehden lopusta alkuun, ja parhaassa tapauksessa pääkirjoitussivu jää kokonaan väliin.

Käänteinen lukusuunta siis parhaassa tapauksessa vapauttaa minut Janne Virkkusen, Max Jakobsonin ja kumppaneiden pönötyksestä ja aina-niin-yllättävistä Nato ym. mielipiteistä, ja takaa päivittäisen annoksen Viiviä ja Wagneria (niin, kaikki mikä on suosittua ei välttämättä ole paskaa).

Tästä on meillä aamukahvipöydässä jauhettu jo vuosikausia, mutta vasta Erkki pääsi sanomaan sen julkisesti!

Tämä on muuten sitten viimeinen kerta, kun kommentoin (puolue)poliittisia kysymyksiä tässä, öh, tiedotusvälineessä.