Näitä tuskin lukee kukaan, joten voin varmaan antaa aivojen painua ruuansulatuskanaviin kitisemättä sen enempää. Jos joku sattuu käväisemään täällä, niin voi ainakin sitten ainakin pari minuuttia kuvitella olevansa suuri ajattelija. Älkää pelästykö, ei se ole lopullista.

Eilen oli raskas päivä: olin töissä iltamyöhään ja sen jälkeen katsoin vielä kaksi kaikkien aikojen top vitosessani (ehkä jopa top 3:ssa) olevaa elokuvaa: Psykon videolta ja American Beautyn tv:stä. Sairaasta mielestäni kertonee se, että sympatiseeraan Norman Batesia enemmän kuin suurinta osaa viimeaikoina näkemieni leffojen päähenkilöistä. Jälkimmäinen on taas niitä harvoja elokuvia, joille olen viitsinyt uhrata kolme katselukertaa. Ja taas se todistettiin: käsikirjoittaja Alan Ball on nero, niin kuin myös Kevin Spacey. Ja elämä on niin hetkellistä ja täynnä menetyksiä, joten toivottavasti en kiinny maailman pakahduttavaan kauneuteen enään tämän enemää. Toivottavasti kukaan ei vedä nyt liipaisimesta - en kuolisi onnellisena, sillä en ole vielä sisäistänyt sitä, että mitään en tosiaankaan mukaani saa.