Tottakai minun piti tulla kipeäksi juuri silloin, kun tähänastisen työurani oli määrä huipentua mahtavaan triumfiin (ai mihinkä? no, anonymiteettini ylläpitämiseksi jätän paljastamatta). Heräsin jo kuudelta vain todetakseni, että kalloani tuntuvat nuolevan helvetin lieskat. Yritin mitata kuumetta, mutta tein vanhanaikaiset, eli lähdin vaeltamaan asunnossani kuumemittari kainalossa. Tästä seurauksena mittarille kävi tietenkin kohtalokkaasti (mainittakoon, että olin hieman pettynyt kun elohopea ei lähtenytkään juoksemaan ympäri taloa kuten tarinoissa kerrotaan). Kävin sitten työpaikalla kertomassa surullisen totuuden ja kuulin, että minulla saattaa mahdollisesti olla eräs varsin epäesteettinen lastentauti. Kotimatkalla kävin ostamassa uuden sähköisen mittarin, joka kertoi, että aamulämpöni on vaatimattomat 38. Tämä kaikki tuli ihan hel-vetin hyvään aikaan ottaen huomioon lähitulevaisuuden deadlinet. Haloo, onko paikalla ketään, joka olisi suoltanut 25 sivua tieteellistä tekstiä alle kahdessa viikossa ilman mitään alkuvalmisteluja? Tämä teksti on nimittäin älyllisesti korkeinta mihin tällä hetkellä kykenen.