Mistäköhän saisin takaisin kadotetun itsekurini? Esimerkiksi abivuonna
heräsin joka aamu viimeistään seitsemältä, ja omistin kaiken ajan
opiskelulle. Vaikka viikonloppuna olisi houkuteltu baariin, saatoin
jäädä kotiin, sillä verukkeella, että piti lukea reaaliin. Ja silloin
viikonloppu tosiaan oli ainoa hetki, jolloin olisi ollut tarjolla
sosiaalista aktiviteettia.
Nykyisin teen ihan mitä vaan mieluummin kuin gradua. Ei puhettakaan,
että kieltäytyisin juopotteluseurasta, vaikka minun ei periaatteessa
pitäisi lähteä koneen äärestä mihinkään. Motivaatiopulani voi hyvinkin
liittyä siihen, että minulle ei gradun jälkeen ole tarjolla mitenkään
loistavia työmahdollisuuksia, joten koko projektin merkitys on hieman
epäselvä. Toisaalta ajattelen myös, että aikoinaan olin niin
sairaalloisen tunnollinen (niin pitkälle, että unohdin esimerkiksi
syödä kaiken puurtamisen ohessa), että nykyisinkin olen vasta
palautumassa siitä. Kyse saattaa myös olla yksinkertaisesti siitä, että
olen laiska, en ole jaksanut perehtyä tarpeeksi teoreettiseen
kirjallisuuteen eikä minulla lopulta ole rahkeita käsitellä kovin
vaikeita asioita. Ja pystynkö ylipäätään kirjoittamaan sataa sivua
yhtenäistä tekstiä - huolimatta siitä, että opiskeluni ovat aina
sujuneet suht hyvin ja olin luullut valmistumisen olevan minulla ihan
helppo juttu? Kunnianhimo yhdistettynä laiskuuteen ja keskinkertaiseen
älyyn on aika tuhoisa yhtälö.
Mitäköhän tekisin tänään? Mennäkö kirjan kanssa rannalle, lähteäkö
salille vajaan kahden kuukauden tauon jälkeen? Entä miten suhtaudun
tänään käynnistyvään kaupunkifestivaaliin,
jossa kylläkin esiintyy pääosin tylsiä bändejä liian kalliilla
pääsymaksuilla? Luultavasti tarkkailen tunnelmaa terassilta käsin...
keskiviikko, 13. heinäkuu 2005
Kommentit