Päivitystiheyteni on harventunut, huomaan. Yritän muuttaa tapojani. Tein vuoden vaihtuessa lupauksen tuottaa tekstiä johonkin formaattiin päivittäin, mutta on liian helppoa jättää ajatuksensa lillumaan kaoottisina ja sitten unohtaa.

Olen harrastanut kulttuuria viime aikoina jopa runsaammin kuin aiemmin. Mietin, miksi tunnen niin suurta vetoa sellaiseen jota en ymmärrä. Tämä asenne pakottaa hiljentymään "teoksen" äärellä sen sijaan että kykenisi kritisoimaan sitä ja löytämään siitä kaikenlaisia alistavia rakenteita ja uusintavia representaatiota sekä jähmeitä binäärioppositioita ja mitä vielä. Tällainen asenne on epämuodikas ja - mikä pahinta! - kestämätön mitä gradun teon kaltaisiin triviaaleihin aktiviteetteihin tulee. Muistan vielä ajan, jolloin halusin apurahojen kilvoittelijaksi, mutta onneksi olen sittemmin tullut järkiini (mikä on, valitettavasti, vasta ensimmäinen askel). Sitä paitsi, olenkohan joskus kirjoittanutkin, että taiteen tutkijoiden ammattikunta on tietyllä tavalla yhtä säälittävä kuin poptoimittajienkin vastaava? Ei kaiketi tarvitse perustella tämän enempää...